Yhden ihmisen valinnoilla ei ole merkitystä - vai onko sittenkin?

Kuopiolaisen paikallislehti Viikkosavon uutinen Liha pitää pintansa kertoi, että huolimatta vallitsevasta "kasvisruokabuumista" lihan kulutus ei toistaiseksi ole lähtenyt laskemaan. K-market Veljmiehen kauppiaan, Juha Nissisen mukaan vuoden 2016 lihanmyynti pysyi edellisvuoden tasolla. Tuoteryhmän sisällä suosiota ovat laskeneet punaisen lihan tuotteet ja broilerin kulutus on kasvanut. 

Ilahduttavaa on, että kasvisruokavalikoima on kasvanut huomattavasti viimeisen puolen vuoden aikana. Kuopion Prisman johtaja Jouni Ruotsalainen ei usko kasvisbuumin olevan ohimenevä trendi, vaan lihankulutus tulee hänen arvionsa mukaan laskemaan. Uusia tuotteita tupsahtelee markkinoille harvase päivä. Itse yritän tukea ilmiötä testaamalla uusia tuotteita ja jotkut hyödykkeet ovatkin jääneet päivittäiseen käyttöön.

Mudcake vegaanisti

Yhden ihmisen valinnoilla ei ole mitään merkitystä. Lause, joka saa karvani pystyyn. Ken tähän uskoo...on hölmö. "Heikkoina hetkinä" saattaa ajatus käydä mielessä; enkö nyt vaan voisi ottaa tätä tavallista juustoa, kun vegeversio maksaa tuplasti enemmän? Mutta jos yhden ihmisen valinnoilla ei olisi merkitystä, niin millä sitten on? Pienistä puroista kasvaa iso virta ja sitä rataa.

Itsetehty seitan, lohkoperunat ja tomaatti-basilikasalaatti

On hienoa huomata, että kasvisruoan suosion kasvu ja omat valintanikin ovat saaneet aikaan pikkuhiljaa pienin askelin yllättäviä, mutta niin suloisia ja ihania liikahduksia lähipiirissä. Jotkut ovat ottaneet arkeensa viikottaisen kasvisruokapäivän, toiset saattaneet vähentää lihan käyttöä enemmänkin. Uusia tuotteita ja  reseptejä kokeillaan ja hyvien kokemusten myötä nälkä kasvaa syödessä.

Falafel, couscoussalaatti ja munakoisodippi

Pohjois-Karjalalaiset sukujuuret omaava, ruokaa rakastava ja keittiön salat taitava äitinikin on hankkinut vierailujamme varten erinäisiä tuotteita, kuten vegaanista tuorejuustoa ja soijamaitoa. Eilen hän oli laittanut Googleen hakusanaksi vegaanit munkit ja munkeilla herkuttelimmekin iltateen merkeissä. Hän oli itsekin positiivisesti yllättynyt siitä, miten leivonnassakin pärjää ilman eläinperäisiä tuotteita. Eroa "tavallisiin" ei todellakaan huomannut -  munkit olivat niin NAM!

Äipän vegaanit munkit

Päivittäiset valintamme saattavat tuntua pieniltä, mutta ajan kuluessa voimme huomata, kuinka kyse ei ollutkaan pelkästään oman toiminnan jäljistä vaikkapa luontoon. On syntynyt myös sekudaarisia vaikutuksia, kun muut ihmiset ovat napanneet hyviä vinkkejä minun elämästä omaan arkeensa. Oli kyse sitten maukkaasta falafel-reseptistä tai pahvipurkkien kierrättämisestä, he taas laittavat hyvän kiertämään huomaamattaankin omalla toiminnallaan. Ja kaikkea tätä toimintaa elää, seuraa ja pohdiskelee myös lapsosemme. Kaikki olemme kytköksissä toisiimme.

Ehkäpä joku kaunis päivä se minun valitsema vegejuusto on muuttunut ilmiöstä normiksi ja uudet sukupolvet ihmettelevät, miksi ihmeessä olemme joskus syöneet lehmien poikasille tarkoitettua ravintoa. Who knows! ;)

Lähde:
Matilainen I. Liha pitää pintansa. Viikkosavo 29.3.2017.

Valittamisesta muutokseen

Kaikki valittavat joskus. Minäkin teen niin aivan varmasti, ainakin lähes joka päivä. Elämä ei voi olla pelkkää positiivista höttöä ja välillä ärsyttää ihan ilman syytäkin. Aina ei jaksa olla hymyileväinen ja ajatella asioita pelkästään positiiviselta kannalta. Joskus vaan ketuttaa ja niin pitääkin, eikä siitä pitäisi joutua potemaan huonoa omaatuntoa. Eihän elämässä olisi mitään kontrastia ilman huonompiakin päiviä ja onnistumiset sekä hyvät hetket tuntuisivat pliisuilta jos aina menisi tasaisen mukavasti.

On kuitenkin kaksi eri asiaa valittaa satunnaisesti kismittävistä asioista, kuin passiivisesti velloa samojen ongelmien kanssa kerta toisensa jälkeen ja vieläpä purkaa huonoa energiaa kanssaeläjiin. Usein tuntuu olevan niin, että on helpompi vain valittaa, tuntea pahaa oloa, kirota ja raivota. Nostaa kädet ylös ja olla ottamatta vastuuta omasta elämästään.

Kerron jotain, minkä sisäistäminen on helpottanut omaa elämääni suunnattomasti. Meillä kaikilla on avaimet omaan onneemme. Jos puoliso kohtelee huonosti - lähde. Jos työkaverin toiminta ärsyttää - mainitse asiasta rakentavasti. VAIN sinä olet vastuussa omasta elämästäsi. Eivät ne loputtomat tekosyyt, joita mielellä on tapana muodostaa. 

"Ei puoliso vaihtamalla parane."

"No kun asunto on niin vaikea myydä."

"Ei se kuitenkaan ymmärrä."

Tule tietoiseksi mielesi liikkeistä ja huomioi, että voit vaikuttaa ajatuksiesi juoksuun. Sen sijaan, että annat mielesi vaeltaa ja luoda esteitä, rakenna ratkaisuja. Tämän jälkeen: toimi! Meni syteen tai saveen, voit ainakin olla ylpeä, että olet tehnyt kaikkesi tilanteen parantamiseksi.

Näin jossain lausahduksen: "Yritetään tanssia sambaa, vaikka rytmi on muuttunut jo aikaa sitten valssiksi [kuinka nerokasta!]." Joskus hyvältä tuntunut asia ei välttämättä palvele tämänhetkistä tilannetta. Kiva, kaikinpuolin "fiksu" työpaikka on saattanut alkaa tuntua ahdistavalta tai kauan rakastettu puoliso vieraalta. Totuus on, että ainoa pysyvä asia on muutos, ja joskus vaan kasvamme ulos ihmisistä, työpaikoista ja harrastuksista. Haaste on tunnistaa nämä raja-aidat ja vielä suurempi haaste ottaa ensiaskel uuteen ja vähän pelottavaankin.

Jos et kuitenkaan tunne olevasi valmis muutokseen, on sekin valinta. Siinä tapauksessa hyväksyt tilanteen/henkilön sellaisena kuin se on, mutta myös kannat vastuun valinnastasi. Ja hoksaatkos, tämä mitätöi oikeuden valittaa...mikä on mahtava juttu! Hyväksyminen vapauttaa ja voit valjastaa energian parempaan käyttöön. Ehkä jopa tulevaan muutokseen?



Muutos, mikä mahtava sana. Kaiken alku ja juuri, ylläpitävä, kantava ja eteenpäin vievä voima. Muutos!

Uusia tuulia...

Pitkään se iti, pikkutytöstä lähtien. Ajatus, että ulkomaille on asumaan päästävä. 17-vuotiaana koetti lähtö ensimmäisen kerran ja itkien tultiin takaisin. Mielummin olisi jääty kuin palattu. Vuoden päästä lähdettiin uudestaan, mutta palattava oli päättämään opiskelut loppuun, ja joku poikaystävän tekelekin odotteli.

2006 Mallorcan "kämpän" rappusilla

Lakin sain kouraan ja matkailuvirkailijan paperitkin. Tuli yhtä sun toista ja humps! Yhtäkkiä olinkin pienen pojan äiti. Haave ulkomaille muutosta sai jäädä taka-alalle ja oli tyydyttävä satunnaisiin lomamatkoihin. Ajan myötä kaukokaipuuta helpottamaan elämääni asteli latinalaiset tanssit, joiden rytmeistä olen saanut virtaa, iloa ja itsevarmuutta. Samalla alkoi kehittyä myös ihania uusia, samanhenkisiä ystävyyksiä.

2009 V:n ensimmäinen matka Espanjaan

Reilu vuosi sitten mieltä kaivertanut ahdistus tuli huippuunsa. Minun oli sekoitettava pakka uudestaan ja laitettava arvot uuteen järjestykseen. Mitä oikeasti elämältäni haluan? Sain nasevia neuvoja, rustasin paperille ajatuksia, tein kaavioita ja taulukoin plussia ja miinuksia. Lakkasin luettelemasta syitä, miksi en voisi ja käänsin mieleni "miksi ei?" - asentoon. Aloin aktiivisesti miettiä ratkaisuja kysymyksiin surkuttelun sijaan. Vain minä olen oman mieleni herra. Vain minä luon esteet unelmilleni. Kaikki on mahdollista, kun uskoo ja tekee töitä unelmiensa eteen. Ja luottaa siihen, että lopulta kaikki menee hyvin.

2013 Kahjot Aurinkorannikolla

Koko prosessin suurimpana tukena on ollut mieheni, paras ystäväni. Hänen kainalossaan on ollut turvallista kipuilla, pähkäillä ja unelmoida. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, tuntuu, että yhdessä voimme saavuttaa mitä vaan. Nyt meillä on allekirjoitettu vuokrasopimus uudesta kodista Espanjassa, kilometrin päässä poikani uudesta koulusta.

Näkymä Pueblo Mijaksesta Fuengirolaan

Moni asia etsii vielä uomiaan. Nykyisen asunnon kohtalo, uudet työpaikat, arjen kulku uudessa asuinpaikassa ja koiraan liittyvät kysymykset ovat aktiivisesti mielen päällä. Mutta innon aikaansaama energia kantaa aivan uudella tavalla. Samaan aikaan ajatus siitä, että kaikki menee hyvin pitää mielen rauhallisena.

Tavoitteena on myllätä elämää vähän uuteen uskoon. Vaikka arki koettaa uudessakin kodissa, suorittamisenergiat saavat luvan väistyä ja aikaa annetaan enemmän perheelle.Blogiini yritän parhaani mukaan kirjata ajatuksia uusista tuulista ja kokemuksista.

Hasta luego! :)